tiistai 30. kesäkuuta 2009

Tapaaminen vanhan tutun kanssa SLE;n merkeissä

Tänään tapasin MH:n, jonka ylläpitämässä kuvataidekerhossa olin vuosisadan alussa ja jonka tunsin muutenkin silloisen asuinalueeni toiminnan kautta. Joitakin päiviä sitten etsin taas tietoa SLE:stä ja eksyin SLE-yhdistyksen sivuille, jonka puheenjohtaja MH on. Hän kutsuikin minut tänään luokseen ja oli kiva nähdä hänet uudelleen, ja oli myös helpottavaa tavata ihminen,jolla on tämä sama tauti ollut jo kauan. Sain lisää tietoa ja vastauksia ,ja jotenkuten helpotti. Onneksi tämä yhdistys ja foorumi on olemassa; sinne tulee varmaankin mentyä tarpeen tullessa ja jos on kysymistä.

5 kommenttia:

Sirokko kirjoitti...

Kiva että olet julkistanut tämänkin asian. Varmasti monelle tiedonetsijälle tulee olemaan hyötyä kokemuksistasi. Vakava tauti, toivottavasti se pysyy kurissa, onneksi kuitenkin olet hyvässä hoidossa.

Susadim kirjoitti...

Voi hyvänen aika millaisen sairauden olet saanut. Toivottavasti tämän blogin kautta löydät muita samaa sairastavia, jotka haluavat jakaa siihen liittyviä kokemuksia ja tuntemuksia. Ja ainakin tästä on apua muille jotka sairastavat ja ehkä jonkun läheisellekin. Hyvä, kun aloitit tämän blogin. Itselläni on yksi sairaus, josta en ole blogissa kertonut, enkä varmaan kerrokaan. Ei kukaan jaksaisi lukea päivittäistä valitusta, mutta erillinen blogi voisi ollakin vaihtoehto. Silloin sitä lukisivat ne joita asia oikeasti kiinnostaa.

Satuitpa vielä Suomeen harvinaisen aurinkoisella jaksolla, mutta onneksi kuitenkin pääsit, etkä joutunut matkaa perumaan.

Mukavaa loman jatkoa!

Yaelian kirjoitti...

Sirokko:Kiitos! Tänne haluan kirjoittaa muistiin tähän liittyviä asioita ja ehkä kuunnella muiden kokemuksia/tietoa kanssa.

Susadim:Ajattelin että olisi hyväksi pitää jotain seurantaa tuosta sairaudesta ja bloggaaminen siitä tuntui luonnolliselta..

Mirja kirjoitti...

Hei täällä "MH"! Minustakin oli mukavaa tavata sinut koska viimeisestä kerrasta on tosi pitkä aika. Ikävää on tavallaan se, että olit saanut tämän kiusallisen ja rajoittavan sairauden itsellesi. Mutta kuten sanoin ota tauti ikäänkuin hieman hankalana aviomiehenä jota on pakko kestää ja ymmärtää...välillä kiroten ja välillä vain olan kohautuksella. Kunhan tarpeeksi vanhenet niin ei enää " jaksa kiusata" nuoruuden innolla vaan tyyntyy hormonien vähenemisien myötä! Ja hyvä jos muistat, että täällä Pikku Huopalahdessa on aina olkapää jolta voi kysyä ja johon voi nojata! :-))) Kirjoitin sinulle muuten kirjeenkin jossa ilmoitin unohtamisestani!

Yaelian kirjoitti...

Mirja:Kiitos sulle taas uudestaan! Ja hyvä tietää että voin sulta aina kysyä tästä sairauteen liittyvistä asioista:-)